DOMINAT

 

VALTIATARTA PALVELEMASSA

 

Polvistun aamiaistarjotin kädessäni suloisesti nukkuvan Valtiattareni sängyn viereen. Katson hetken häntä ja hänen tyynylle levittäytyviä kiiltäviä hiuksiaan. Lasken tarjottimen maahan ja herätän ylhäisen Valtiattareni varovasti. Hän avaa silmänsä ja nousee istuvaan asentoon. Ojennan pääni painaen tarjottimen ja hän ottaa sen vastaan. “Voit poistua”, Valtiatar tokaisee heilauttaen välinpitämättömästi kättään. Konttaan nopeasti takaperin ulos ovesta kääntämättä selkääni valtiattarelle.

Menen keittiöön ja rupean tiskaamaan, mutta pian kuuluu kimakka huuto: “Orja!” Syöksähdän nopeasti makuuhuoneeseen ja polvistun kynnyksellä. Valtiatar ojentaa tyhjän tarjottimen takaisin minulle ja sanoo: “Vie tuo pois ja tule heti takaisi.” Tottelen ja palattuani havaitsen Valtiattareni asettuneen istumaan peilipöydän ääreen silkkisessä, valkeassa yömekossaan. Sanaakaan sanomatta hän ojentaa minulle harjan. Otan sen tietäen, mitä minulta odotetaan. Nousen Valtiattareni takana ja alan harjata hänen hiuksiaan tasaisin vedoin samalla kun hän meikkaa itseään. En voi olla katselematta jumalaista Valtiatartani peilistä. Hänen kasvonsa ovat virheettömät ja vartalo hoikka. Yömekon alla kohoilevat tasaisesti kukkeat rinnat. Ryhti on moitteeton ja olemus ylväs. Näen myös itseni. Se on vähemmän esteettinen näky. Minulla ei ole päälläni muuta kuin alistetun asemani tunnukset – kaulapanta ja kahleet. Sukupuolielimieni on lukittu siveysvyöllä. Äkkiä harja ei tunnu liikkuvan eteenpäin. Kiskaisen sitä voimakkaammin ja Valtiatar älähtää. Hän kääntyy ympäri ja tempaisee hiusharjan kädestäni iskien sillä kahdesti lujaa takamukselleni. “Senkin typerä kurja orja”, Valtiatar huudahtaa ja tukistaa minua. Hän antaa harjan takaisin ja käskee minun hoitaa työni kunnolla.

Kun hiukset on harjattu, laskeudun Valtiattaren jalkoihinsa ja lakkaan sormien sekä varpaiden kynnet. Valtiattareni jalat ovat pienet ja harvinaisen sievät. Ne eivät aivan mahdu kämmeniini, mutta paljoa ei puutu. Seuraavaksi on vuorossa Valtiattaren pukeutuminen. Konttaan vaatekaapin luo ja avaan oven. Valtiattareni seisoo hetken mietteliäänä ja osoittaa sen jälkeen mustaa korsettia ja saman väristä pitkää hametta. Otan ne esille ja lasken vähäksi aikaa sängylle auttaessani yömekon Valtiattaren yltä. Hetken aikaa näen hänet koko luonnollisessa kauneudessaan. Siveysvyöni alkaa puristaa. Huomaan jälleen, kuinka tarpeellinen se on. Minun kaltaiselleni arvottomalle olennolle on täysin sopimatonta ajatella Valtiatarta siten, mutta en voi heikolle uonteelleni mitään.

Autan hameen päälle ja nyöritän korsetin. Valtiattareni lähtee kävelemään ja komentaa: “Seuraa minua”. Konttaan hänen peräänsä. Valtiatar osoittaa sormiaan napsauttaen pukkia ja asetun sen päälle mahalleni. Hän menee jonnekin ja jään odottamaan. Tiedän, että tämä tarkoittaa jotain ikävää minulle. Pukki on paikka rangaistuksille ja sellaisen olen kurjana ansainnut. Valtiattareni on kovin ankara ja tyly, mutta ei koskaan epäoikeudenmukainen ja tavallaan tuo kovuus tekee minut ylpeäksi. Hän on todellinen Valtiatar.

Kuulen Valtiattareni tulevan takaisin. “Avaa persvakosi”, hän komentaa, “mitä enemmän vastustat, sitä enemmän se sattuu.” Tunnen jotain liukuvan sisääni. Olisihan se pitänyt arvata – anaalitappi. Kohta se on kokonaan takapuolessani. “Pois pukilta”, Valtiatar komentaa. Laskeudun nelinkontin hänen eteensä. Valtiatar tarttuu hiuksistani ja antaa kovan korvapuustin. “Pidät tuota koko päivän aukossasi, ymmärrätkö kelvoton?” Nyökkään. “Suutele jalkaani”, hän komentaa. Teen työtä käskettyä ja hän nostaa vielä jalkansa niskani päälle valtansa merkiksi.

Valtiatar antaa ohjeet, mitä töitä minun pitää päivän aikana tehdä. Hän itse lähtee kaupungille – luultavasti tapaamaan ystävättäriään. Jos kyseessä olisivat ostokset, tulisin mukaan kantamaan kasseja. On talvi joten autan ylle hänen turkkinsa ja jalkoihin kiiltävät saappaat. Suutelen vielä Valtiattaren saappaita hänen lähtiessään. Päivä kuluu tiskatessa, siivotessa ja tehden pieniä korjauksia. Tappi pitää yllä jatkuvaa painetta takapuolessani. Illan suussa kuulen avaimen rahinaa ovella. Riennän salamana sinne ja Valtiattaren astuessa sisään olen jo polvillani hänen edessään. Suutelen kumpaakin saapasta ja autan Valtiatartani sitten riisumaan ulkovaatteensa. “Ala laittaa illallista ja tuo minulle teetä odotellessa”, Valtiatar komentaa ja tottelen. Ruuan ollessa kypsymässä hän vapauttaa minut armollisesti tapista ja hieron hetken hänen hartioitaan.

Hänen syötyään on minulla oikeus ruokailla, mutta ateriointini keskeyttää huuto: “Orja, tänne!” Syöksyn jälleen Valtiattareni luokse polvistuen. Hän on kukkaruukun luona ja pitää siinä sormeaan: “Oletko muistanut kastella nämä, kurja?” Pahus! Enpä tietenkään. Saan vaivoin mumistua tunnustuksen. Valtiattareni pudistaa tyytymättömänä päätään ja komentaa: “Tuo piiska.” Konttaan nöyrästi hakemaan rankaisuvälinettä. Se on ratsastuksessa käytettävä raippa ja näkyvällä paikalla olohuoneen seinällä osoittamassa millainen kuri tässä talossa on ja kuka täällä määrää. Ojennan piiskan Valtiattarelleni molemmin käsin kuten minulle on opetettu painaen samalla pääni kumaraan. Suutelen vielä Valtiattaren jalkaa ennen asettumistani vatsalleni pukille odottamaan rangaistusta. Valtiatar kiertelee ensin hitaasti ympärilläni. Hän kiduttaa minua tietäen, että odottaminen vain lisää rangaistuksen pelkoa. Sitten raippa iskee äkillisesti pakaroilleni. Iskuja alkaa sadella välillä kiihkeämpään välillä rauhallisempaan tahtiin. Piiskattuaan jonkin aikaa hän käskee minun alkaa laskemaan iskuja. Yleensä se on merkki siitä, että rangaistus lähestyy loppuaan ja tunnen oloni helpottuneeksi. Pakaroitani kirvele ja kuumottaa.

Valtiatar iskee vielä kerran huolellisesti raipallaan ja ilmoittaa haluavansa lisää teetä. Huohotan rangaistuksen jäljiltä, mutta nousen nopeasti ja riennän keittiöön täyttämään käskyä. Saatuaan väkevän teensä Valtiatar siemaisee siitä ja määrää: “Käy jälleen pukille.” Katson häntä ihmeissäni, luulin tämän olevan jo ohi. “Mitä osaa käskystä et ymmärtänyt?” Valtiatar kysyy. Nousen jälleen rangaistuspaikalle ja piiskaus alkaa jälleen. Viimein löylytys loppuu ja minua käsketään laskeutumaan alas. Valtiatar ojentaa raippaansa ja suutelen polvillani hänen mahtinsa tunnusta. “Kiitä rangaistuksesta”, hän määrää. “Kiitän Valtiattareni”, saan sanottua. Hän nostaa leukaani mustalla raipallaan ja ensimmäistä kertaa näen hänen hymyilevän. Sinä säälittävä ja halveksittava olento nautit siitä.” Laita minulle kylpy.” Valtiatar ojentaa vielä jalkansa suudeltavakseni. Laitan poreammeeseen runsaasti vaahtoa kuten Valtiattarellani on tapana haluta. Autan häntä riisuutumaan ja hän laskeutuu kylpyyn. “Hae se kirja yöpöydältäni ja tule lukemaan minulle.” En edes vilkaise teoksen nimeä vaan aloitan paikasta, jossa on kirjanmerkki. Kyseessä on eroottinen kohtaus ja Valtiattareni tuntuu huvittuvan siitä kovasti.

Äkkiä Valtiattareni keskeyttää lukemiseni ja käskee minua noutamaan avaimen, joka löytyy piirongin ylimmästä lokerosta. Kun palaan kylpyhuoneeseen, hän on kohottautunut ylös ja seisoo edessäni sulokkaana kuin itse vaahtosyntyinen Afrodite. “Anna tänne se avain”, hän komentaa ja sen jälkeen,”Astu lähemmäksi.” Ennen kuin ehdin aavistaa mitään avain sujahtaa siveysvyön lukkoon ja se aukeaa. Kaluni pompahtaa pystyyn kuin vieteriukko ja punastun häpeästä. Valtiatar naurahtaa viehkeästi ja määrää: “Hae pyyhe”. Pyyhittyäni hänet ylhäinen Valtiattareni julistaa: “Nouda piiska ja tuo se eteiseen, onneton.” Autan turkin hänen päälleen ja saappaat jalkaan sekä avaan ulko-oven. Tämän jälkeen Valtiatar määrää minut nelin kontin, nousee selkääni ja tarttuu hiuksista. Hän läiskäyttää minua raipalla ja komentaa: “Ulos.” Olen yhä alasti ja seisokkini on häpeämätön.

Värisen pakkasessa, mutta Valtiattareni johtaa minut armoa tuntematta keskelle pihaa. Siellä hän nousee selästäni ja sysää minut vatsalleen lumihankeen. Kylmyyden polte on liki sietämätöntä. Valtiatar pitää minua paikallaan saappaallaan ja nauraa: “Eiköhän tämä jäähdytä.” Sitten hän ottaa jalkansa päältäni ja tukistaa hiuksiani. Valtiatar vilkaisee nivustaivettani, siellä on enää vain jotain pientä, kokoonkutistunutta, ja nöyrää. Hän nyökkää hyväksyvästi ja sysää minut jälleen maahan. Joudun konttaamaan takaisin sisälle Valtriattaren pitäessä jatkuvasti kiinni hiuksistani ja tanssittaessa piiskaa vartalollani. Päästyämme sisälle hän kumartuu puoleeni ja nostaa hellästi päätäni. “Ei kai orjalle tullut kylmä”, hän kysyy muka säälivällä äänellä. Tietysti olen aivan jäässä, mutta en tiedä uskaltaisinko vastata niin. Onneksi minun ei tarvitse sillä Valtiatar sanoo liki välittömästi: “Lämmitetäänpä orjaa hieman.”

Hän vie minut pukin luo, mutta sitoo tällä kertaa selälleen ja käy hakemassa paksun kynttilän. Vain avonainen turkki sekä saappaat yllään hän nostaa jalkansa päälleni ja sytyttää kynttilän. Kuumaa steariinia alkaa tippua päälleni. Hän aloittaa ylhäältä ja siirtyy hitaasti alas pitäen kynttilää hyvin lähellä minua. Välillä liekkikin polttelee ihoani. Kuuma massa valuu ihollani. Aika etenee hitaasti. Vasta, kun koko kynttilä on kulunut ylväs Valtiattareni lopettaa ja nousee ylös. Hän päästää minut irti, käskee suutelemaan jalkojaan ja puhdistautumaan. Seuraavan yön joudun viettämään jalkapuussa, mutta en valita, sillä se ei ole kunnon orjan tapaista.