Sateisena keskiviikkoaamuna hän saapui täsmällisenä kuten aina.
"Riisu kengät. En halua rapaa sisälle."
Hän totteli ripeästi, työnsi vettä valuvan sateenvarjon mukanaan tuomaansa muovipussiin, jottei olisi tehnyt lattialle lätäköitä, ja asetteli ulkovaatteet kaappiin. Istuin nojatuolissa aamuteetäni maistellen ja katselin, kun hän riisui loputkin. Sitten hän ilman erillistä käskyä polvistui eteeni odottavana. Ristin sääreni niin että hän juuri ja juuri ehti nähdä vilahduksen nahkaisen minihameen kätkemästä paljaudesta. "Ei tirkistellä. Katse lattiaan. Joko unohtui, että Valtiattaren saappaille on osoitettava kunnioitusta?" Ei hän koskaan suudellut saappaitani tullessaan, eikä hän tenhyt niin nytkään. Sen sijaan sormet tarttuivat kevyesti nilkkaan ja kengän korkoon, ja hän alkoi nuolla mustaa nahkaa hitaasti ja palvovasti. Sylki kostutti saappaiden pintaa saaden ne kiiltämään himmeässä valossa. Nostin toisen jalkani välillä hänen harteilleen muistuttaakseni, että pään kuului pysyä alhaalla. Hänen kohottaessaan toista jalkaani voidakseen imeä korkoa annoin sääreni taas vaipua hänen reittään hipaisten alemmas ja annoin saappaan kärjen hieroa nyt jo seisovaa kalua. Kun kieli jo lähestyi varren reunan yläpuolella pilkottavaa ihoa, oli aika vaihtaa. Kaikki ajallaan; nyt ei vielä ollut sen vuoro. Siemailin teetä antaen orjan tehdä työnsä. "Taitaa olla hieman janoista puuhaa, vai kuinka? Tee tehtäväsi hyvin, niin saat juotavaa." Pidin hänen huolellisuudestaan. Yksikään kohta saappaistani ei koskaan jäänyt huomiotta, vaan hän puhdisti pohjatkin ahneella suullaan. Miksikäs ei? Hän tiesi palkkionsa, ja minä tiesin hänen odottavan sitä. Viimein käskin hänen lopettaa ja tarkistin tuloksen käännellen jalkojani hänen silmiensä edessä. Jännittynyt hiljaisuus, kun tuomion asemasta kaadoin itselleni viimeisen teekupillisen ja join sen kiireettä. "Kelpaa", sanoin laskien kupin viereeni pöydälle. "Riisu saappaani." Hän avasi sivujen vetoketjut ja veti kengät jalastani. Juuri kun hän oli kumartumassa kohti punaiseksi lakattuja varpaankynsiäni, komensin hänet ylös ja hakemaan kristallilasin. Ilmeisesti hän oli jo unohtanut missä niitä säilytettiin, sillä etsimiseen meni tovi. ”Kylmää. Lämpenee. Kylmenee taas...” Viimein hän löysi hakemansa ja toi sen minulle. ”Älä laske sitä lattialle. Pidä se kädessäsi koko ajan, ja varo vain, jos yksikin pisara menee hukkaan.” Kohotin minihameen helmaa ja annoin hänen hetken aikaa tarkastella näkymää. Painelin häpykumpuani sormilla. Minulla olikin riittävästi hänen janonsa sammuttamiseen... Vapisiko hänen kätensä hieman? Ainakin se selvästi värähti, kun hieroin kosteuttani sormenpäällä. Sitten annoin shamppanjan virrata. Kultainen ryöppy täytti lasin miltei piripintaan, vain muutama tippa osui hänen kädelleen. ”Annoinko luvan juoda?” kysyin lopetettuani. Otin lasin hänen sormistaan ja käskin häntä avaamaan suunsa. Mutta sen sijaan että olisin juottanut häntä, kohotankin jalkani ja tarjoan varpaani imettäviksi. ”Äläkä hipelöi itseäsi!” komensin, ja hänen kätensä lennähtivät selän taakse. ”Pidä ne siellä, ettei tarvitse sitoa.” Nautin tunteesta, jonka hänen varpaitteni välissä leikkivä kielensä soi. Sitten kohotin lasin ja annoin tilkan sen sisältöä valua pitkin säärtäni kohti odottavaa suuta. Shamppanja tihkui varpaitteni väliin, ja hän imi entistä innokkaammin. Hieman lisää, osa meni hänen leualleen, pisaroi lattialle ja hänen reisilleen. Näin miten kalu nytkähteli hänen jalkojensa välissä, mutta yhä hän malttoi pitää kätensä kurissa. Kuinkahan kauan? Hymyilin itsekseni. Lopulta lasi oli tyhjä. Hän lipoi viimeisiä pisaroita varpaitteni välistä ja jalkaterästäni, kunnes komensin hänet nuolemaan pohkeenikin kuivaksi. ”Valtiatar, saanko laueta?” Hänen ensimmäiset sanansa koko aikana. Annoin lasin hänelle. ”Saat laueta tähän.” Hän ryhtyi innokkaasti töihin. Minä puolestani käärin hameeni ylös vyötärölle ja annoin suihkuni kastella hänet päästä varpaisiin. Sperman purkautuessa lasiin oma ryöppyni sai laantua. ”Haluatko viimein juoda? Totta kai sinä haluat”, kehräsin. Loput shamppanjastani sai sekoittua hänen mehuihinsa, ja mielihyvin hän kohotti lasin huulilleen...