ORJALLE, EI KENELLEKÄÄN TOISELLE...
Konttaan lattialla ja näen edessäni Valtiattareni jalat ja alushameilla levitetyn hameen helman hänen käskiessä minua lisäämään vauhtiani. Pysähdymme katosta roikkuvan kirkaslenkkisen, teräsketjuista valmistetun häkin luo. Sen sivut muodostuvat tästä kettingistä ja kiiltävät studion kohdevaloissa mustaa taustaa vasten. Häkin pyöreä pohja on kovaa levyä. Valtiattareni komentaa minut, orjansa, hivuttautumaan sisälle häkkiin ketjujen välistä, ja seisomaan aluslevyllä. Sitten hän alkaa kammeta väkipyörästön avulla häkkiä lattialta ilmaan. ”Ole heilumatta!” Valtiatar komentaa. Huomaan, että ilman sivutukia, häkkiä on käytännössä mahdoton saada pysymään heilumatta, kettingit eivät lainkaan anna tukea, kannattavat pelkästään häkin pohjaa, ja antavat sisällä olijalle vangitun tunteen. Pienikin liikahdus muuttaa häkin pohjan tasapainoa, saaden sen heilahtamaan, ja koko häkki heiluu. ”Liikkumatta!” käskee Valtiatar; orja pyrkii jalkojaan, reisilihaksiaan, jännittämällä pysäyttämään heilahdusliikkeen, mutta tekee heilahdusliikkeen vastaisen ponnistuksen liian voimakkaasti, ja heilunta vain pahenee. Pikku hiljaa orja saa heilahdusliikkeet hiljenemään, ja juuri kun tuntuu, että heilunta lakkaa, saa liian voimakas helpotuksen tunne jalkojen jännityksen muuttumaan, ja taas häkki heilahtaa. Orja joutuu koko ajan muuttamaan jalkojensa jännitystä, saadakseen liikkeet minimoitua, mutta kokonaan liikehdintä ei lakkaa. Valtiattaren vihaiset komennot antavat orjalle voimia ponnistukseen, mutta jatkuva jalkalihasten jännittäminen saa lopulta orjan reisilihakset vapisemaan, ja sitten liikkeen lopettaminen onkin jo mahdotonta. Valtiatar alkaa laskemaan häkkiä lattiaa kohden, ja huomaan, että Hän hymyilee ilkikurisesti itsekseen sen tehdessään
Häkki on laskettu, orja komennettu ulos siitä, jalkojen tärinä on vihdoin hellittänyt, Valtiatar komentaa orjansa taas seuraamaan, nelinkontin luonnollisesti. Valtiatar istuutuu tuoliin, Hänellä on käsissään pieni rasia, Hän poimii siitä pieniä nipistimiä ja alkaa kiinnittää niitä orjansa kehoon, pääasiassa lantion seudulle. Nipistimiä on erilaisia, eri vahvuisia, joten tuntuu siltä kuin jokainen lisätty nipistin olisi yksilöllinen teholtaan. Sitten Valtiatar napsauttaa niitä irti piiskalla, ne lentävät ympäriinsä Valtiattaren laajaa studiota. Orjana joudun sitten keräämään ne takaisin siihen laatikkoon, yhtään ei saa jäädä lattialle. Studion valaistuksessa niitä on vaikea löytää mustasta, valoista ja varjoista muodostuvasta ympäristöstä. Vihdoin kaikki 54 nipistintä ovat koossa.
Valtiatar johdattaa minut uuteen paikkaan. Edessä on pieni matala pöytä, kaikki sen neljä jalkaa ovat kääntyvien pyörien varassa. Sen reunat ovat täynnä metallirenkaita. Valtiatar kiinnittää orjansa kädet pöydän toisen pään jalkoihin, orjan kämmenet ulottuvat lattiaan. Nilkat kiinnitetään pöydän toisen pään jalkoihin. Valtiatar istuutuu istuimelle orjan kasvojen eteen. Valtiatar alkaa lämmittää vartaloani kämmeniskuin. Kun vartalo alkaa punehtua saan käskyn kääntyä ympäri. Käsiäni liikuttamalla lattiaa vasten orja kääntyy 180 astetta, ja sitten on takapuolen piiskauksen vuoro. Aluksi piiskaus tapahtuu leveällä aironlapamaisella nahkapiiskalla, seuraavaksi ratsupiiskalla, ja lopuksi saan säiepiiskaa. Kaikilla piiskoilla on oma vaikutuksensa. Leveä piiska tekee laajemman tuntemuksen ja sen läiskähdys on orjan pakaroille raju, ratsupiiskan isku taas on viiltävämpi, säiepiiskan polttavampi.Valtiatar antaa orjan kuulla, kuinka nämä piiskat viuhahtavat ilmassa, ennen varsinaista piiskausta, itse piiskauksen aikana orja ei kuule sitä viuhahdusta, mutta teho on silti tuntuva, opetus mieleen painuva.
Takapuoli on hellänä,mutta ei auta valittaa. Seuraavana on punapäällysteinen laite, mikä on puoliksi kuin pöytä, puoliksi kuin vuode ja jonka toinen pää on huomattavasti korkeampi kuin toinen, taso on viisto. Sen keskikohdalla on soikea suurehko aukko. Valtiattareni sitoo minut makaamaan vatsalleni tasolle, käteni ja jalkani kiinnitettään tason nurkkiin, ja vatsanpohjani on sen reiän yllä. Taso on melko korkeiden jalkojen varassa, ja Valtiattarella tuntuu olevan hyvin tilaa sen alla, paikassa missä hän pääsee aukosta esiin pistävän elimeni kimppuun. Tunne on kahleisiin sidottuna avuton. Valtiatar on näkymättömissä, vain odotus siitä mitä tapahtuu, on orjan koko maailman sisältönä. Kun elin on saanut osansa Valtiatar lähettää orjansa suihkuun, se on välttämätöntä, sillä orja hiestyy hyvin voimakkaasti. Orjan jalat eivät kyllä ole kovin vakaat sinne kävellessä. Pesu ja suihku rentouttaa, ja orjan tasapaino on parempi sen jälkeen. Mutta vaatteitten päälle pano kyllä muistuttaa, että se kaikki tapahtui orjalle, eikä kenellekään toiselle, vaatteet kiristävät. Vielä kadulla epätodellinen tunne, edellisiin tunteihin, jatkuu.