JÄLKEENPÄIN
Maanantaina, puolilta päivin.
Tunnen oikean kämmeneni alla siron olkapään ja lapaluun yläosan kosketuksen. Tämä on jäähyväishalaus Valtiattareltani. Se on usein session paras hetki, täydentää kaiken koetun, ja toteuttaa kaiken kaivatun. Ihmettelen, miten Hänen lämpönsä noin sirosta ja fyysisesti rasvattomasta kehosta, on niin aisteja lamauttavan voimakas vaikutukseltaan. Sessiomme on siis juuri päättynyt. Olen saanut kokea sen minkä olen Valtiattareni mielestä ansainnut. Kuka tahansa Hänen orjansa tietää mistä kirjoitan. Ja kuka ei tiedä, niin, sehän on heidän oma asiansa.
Tulen suihkusta, puhtaaksi rassattuna. Valtiatar Villi-Ira istuu seeprankangas päällysteisellä tasollaan rentoutuneena katsellen suihkusta tuloani ja pukeutumistani. Ja Hän vaikuttaa erittäin hyväntuuliselta, ehkä Hänelle on tapahtunut jotain sellaista, mistä Hän pitää session aikana. Toivon ainakin. Kun pukeudun, niin arastelen oikeanpuoleista pakaraani, se ei mielellään ottaisi vastaan alushousujeni aiheuttamaa hankausta. Mainitsenkin Valtiattarelleni, että Hän käytti piiskaansa todella paljon ja kovemmalla kädellä kuin viime aikoina. Pakarani, ja reiteni yläosa ovat erittäin punaisia risteytyvien juovien ja kohoutumien alla. Valtiattareni, Villi-Ira, vastaa, ja eikä ollenkaan hymyillen, vaan iloisesti nauraen, kyllä se paranee. Ja sehän onkin orjalle vihje, että mene, älä unohda, nauti jälkiseuraamuksista, ja muistoista.
Poistun siis Villi-Iran studiosta.Minulla kirvelee ja hankaa tietyt paikat housuissa. Valtiattareni käytti todellakin piiskaa pitkään ja lujaa. Hän oli ilmeisesti tänään sillä tuulella, vai oliko orja sillä tuulella, että tarvitsi sitä ? On punaisia juomuja, ja on mustelmiakin, joudun pian istumaan niiden päällä lentokoneessa pitkään. Kävelen poispäin Valtiattareni studiosta, vedän oven kiinni poistuessani eteisestä tielle jaloin, jotka tuntuvat astuvan ilmapallojen päälle, epävakain askelin. Suussani on Villi-Iran maku, Hän käyttää minua vessanaan. Eikä Hän kainostele sitä. Tänään Hän mainitsi, ”Kumpikohan meistä nauttii tästä enemmän?” Siellä suihkussa session päätteeksi en huuhdo suutani, haluan maistaa sen, minkä Valtiattareni on minulle suonut, mahdollisimman pitkään. Maku säilyy tunnin verran hampaitten raoissa ja ikenien ja poskien välissä..
Tiistai.
Pakaraani kirvelee. Ne mustelmat, jotka siinä olivat eilen, ovat levinneet ja yhtyneet toisiinsa, koko alue on suurin piirtein mustikkakeiton värinen, hieman punaisia juomuja sen halki risteilee. Ja kosketukselle se on arka. Vaatteita on kuitenkin käytettävä, ainakin ulos mennessäni. Ja muistan eilisen, Valtiattareni äänen sävyt Hänen komentaessaan ja moittiessaan ojaansa, myös Hänen hymynsä orjan poistuessa, Valtiattaren hampaat loistivat niin. Valtiatar puri kerran orjaansa, se taisi olla toinen tai kolmas tapaamisemme. Orja ei ole pystynyt sitä unohtamaan, aina Valtiattaren hymyillessä se tulee orjan mieleen, Valtiattaren hampaat näyttävät niin teräviltä ja lumoavilta, että orja jähmettyy niitä katsellessaan. Miksi näin session jälkeen, seuraavana vuorokautena, orjasi ei kykene ajattelemaan muuta kuin Valtiattaren hymyä ja hampaita? Luulisi, että orjan ajatukset menevät tuohon arkaan, piiskattuun pakaraan! Sehän muistuttaa kaiken aikaa olemassa olostaan.
Keskiviikko
Pakaraani ei enää kirvele samalla tavoin kuin eilen, maanantaista puhumattakaan. Väriskaalakin siinä on muuttunut, mustelma ei ole enää niin mustikan värinen, sen reunalla näkyy kellertävää väriä, keskellä, missä ennen oli punaisia raitoja, esiintyy vihreää. Kuinka voi ihmisen iho muuttua vihreäksi? Kuten Valtiatar sanoi, on mielenkiintoista seurata piiskausjälkien paranemista. Pidän myös Valtiatarta tapahtumien tasolla, eilen lähetin Hänelle kiitosviestin session suhteen, ja kerroin tilanteen. Hän vastasi siihen. Pelkästään tämä vastaus tekee sähköpostista mahtavan keksinnön.
Torstai
Sessiostamme on jo kulunut kolme vuorokautta. Se piiskattu alue kukkii parhaimmillaan. Mitään kipua siinä ei tunnu, ellen painele, taikka hankaa, sitä sormillani. Ja muutenkin tuntuu kuin tapaamisestamme olisi jo kulunut iäisyys.
Perjantai
Värit alkavat haalistua. Orja on seurannut jälkien paranemista nämä päivät mielenkiinnolla. Orja katselee jälkiä peilioven edessä, ja mieleen nousee kysymys, mahtaakohan Valtiatar miettiä, kuinka näille koulutusjäljille kävi? Mutta sitten muistan, miten Valtiatar aina session päättyessä keskustelee orjansa kanssa, yhteisistä kokemuksista, joskus jopa ennen session alkuakin, ja miten Valtiatar muistaa orjaansa liittyviä asioita. Ja yhtä äkkiä olen varma, että kyllä Valtiatar ajattelee orjaansa session jälkeenkin, hymyilee itsekseen mietiskellessään miltä jäljet mahtavat nyt näyttää. Ja se ajatus tuntuu oikein hyvältä.